Tiistaina 18.12.2012 sitten nukuimme pitkään ja herättyämme
tuuli oli kovaa (n.30 mailia sekunnissa, sanoivat uutisissa) ja vuorilla satoi.
Muissa saarissa oli jopa kovantuulen varoituksia. Tosin surffauskilpailujen
suhteen keli olisi ollut mitä mahtavin.
Aamupäivällä lähdimme ajamaan kohti Koko Head vuorta.
Perille päästyämme epäröimme katsoessamme tulevaa kiipeilyurakkaa (Koko HeadTrail). Tosin suomalaisella sisulla kiipesimme reilun tunnin rappusia (1048
rappua) pitkin vuoren huipulle (junaradan palkit) ja olin hengästynyt jo
alkumetreillä. Matkalla ylös toivoin helikopterikyytiä kotiin. Toisin kävi. Matkalla
ylös näimme paikallisen miehen, joka kertoi meille että ylhäällä on sellaiset
näkymät ettei kiipeäminen kaduta. Totta mies puhui, ylhäällä tuuli
virkistävästi ja maisemat olivat niin upeat. Palatessamme reiteni vapisivat ja
lasku oli nopeampaa, muttei helpompaa parin tunnin tehotreeni siis. Koko Head
Kuvia kiipeilyurakan varrelta
Maisemia, joiden takia kannatti kävellä
Kolme
seuraavaa päivää kävelyni oli pelkkää tuskaa. Muille kävelyreiteille en siis
pystynyt ja näin me kävelimme vain tasaisella maalla ja teimme ostoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti