Joulun "välipäivät"

25.12.2012

Päivä alkoi aurinkoisena ja lähdimme kohti rantaa. Matkalla havaitsimme kuitenkin että kauppoja oli auki. Kas kummaa, suuntasimme sisään liikkeisiin ja näin taas ostosbuumi sai meidät valtoihinsa..

Kävimme vain välissä kämpällä, koska putkimies tuli käymään ja saimme väliaikaisen virityksen, tosin vesi alkoi virrata taas ja sehän riitti tähän hätään.

Illalla sitten rentouduimme ja nautimme ostoksistamme. ”Merry Christmas to ME” eli ”Hyvää joulua itselleni” ja ”paljon lahjoja vain minulle..”

Laitan tähän muistutukseksi itselleni, jos jenkkeihin vielä suuntaan muutamia edullisia vaateketjukauppoja, joissa merkkivaatteita hyvään hintaan

Ross dress for less

Nortström rack 

sitten ei niin edullisia, mutta erilaisia vaatteita

Victorias Secrets 

Macy’s 

sitten jos kysytään että etsi kauppasi läheltä niin honolulun suuntanumero (zip code, area code,county) on

 esim. 96815

New York 10001>

seuraavasta voi testata mikä on paikan kuin paikan suuntanumero jenkeissä

zip code

26.12.2012 Menimme uimarannalle ja poltin itseni auringossa. Oli piristävää uida meressä ja aurinko paistoi. Tuntui niin epätodelliselta ajatella että nyt oli Tapanin päivä.

27.12.2012 Mari suuntasi kohti uimarantaa, minun jäädessäni kirjoittamaan blogia. Myöhemmin putkimies tuli ja korjasi ”jotenkin” suihkun.

Kävimme syömässä JimmyBuffett’s at the Beachcomber ravintolassa ja myöhemmin menimme The Cheececake Factory:n syömään juustokakkua ja juomaan kahvia. Jälkimmäiseen oli koko ajan jono ja kun pääsi tiskille, sai sieltä vuorostaan piipparin. Piippari toimi myös ravintolan ulkopuolella. Siellähän me kaikki sitten odottelimme kapulan kanssa. Menimme takaisin tiskille kun punainen vilkkuva valo alkoi palaa. Siellä jouduimme odottamaan vielä hetken ja sitten meitä kutsuttiin nimeltä ja vietiin pöytään. Täytyy myöntää että vaikka kakku oli makeahkoa ja pala isohko oli se kaiken sen odottamisen ja rahan arvoinen.
juustokakku ravintola

Jouluaaton ilta

Tiki-jumala joulutähtien keskellä, kuva nurinpäin

Kukko orrella

 Alkudrinksut kämpillä

Ravintolavaraus oli kello 17.00 ja olimme siellä muutaman minuutin yli. Saimme pöydän pikaisesti ja havaitsimme että ravintola pyöri hitaasti ympäri. Minulle taas tuli muisto lukemastani Aku Ankasta, jossa Aku oli vähän epäonninen vastaavanlaisessa ravintolassa. Joimme kuohuviiniä ja söimme hyvin. Ruoka oli herkullista eivätkä näkymät vähentäneet ruuan maistuvuutta. Palvelu oli hyvää. Pettymyksekseni havaitsin, ettei naistarjoilijoita paikassa näkynyt. Kiva jouluaatto oli kaiken kaikkiaan.

Ravintola aukesi vasta 17.00 siksi hiljaista kuvissa

Näkymät vuorille

 Pilvinen päivä joten auringonlasku jäi vaisuksi

 Ensimmäinen kierros takana..ai niin siis sisätila pyöri, ei koko kerros.

 Ilta pimeni nopeasti

24.12.2012 Manoa Falls / Aihualama Falls

Jouluaatto

Manoa Valley, Honolulu, Oahu, Hawaii

Jouluaattoaamuna lähdimme kohti pientä vesiputousta, joka todella oli melkein kuin puro. Automatka oli lyhyt ja niin oli myös polku. Hyttysmyrkkyä tarvittiin ja maisemat olivat sademetsämäiset. (Sain kuitenkin muutaman itikan piston jalkoihini,) Näimme kaikki vihreän eri sävyt ja polku oli juurakoiden ja kuranpeitossa. Hienoa silti.

Kävely kesti vain tunnin tai pari ja kohta jo laittauduimme valmiiksi jouluaaton juhlintaa varten.

 norjalaiset pojat halusivat vähän extremeä ja maa valui alta eli tulikin tosi vaikeaa ja ilman apua ei polulle päässyt..

North Shore 23.12.2012

North Shore

Heräsimme ajoissa ja haimme auton parkkihallista suuntanamme saaren pohjoinen puoli. Varsinaisia ajo-ohjeita ei meillä ollut, mutta saaren kartta oli matkassamme. Bensaa piti ostaa matkan varrella. Tankillinen maksoi 39dollaria ja tankkiin mahtui 9.851 gallonaa eli todella halpa tankillinen. Eksyimme reitiltä kerran kunnolla ja jouduimme Kunia- aulueelle armeijan omaan kaupunkiin. Näimme bensa-asemia ja ruokapaikkoja, mutta kaikkialle oli estetty pääsy ilman armeijan korttia. Tosin saimme yhdeltä komealta sotapoliisilta ajo-ohjeet takaisin oikealle tielle ja kohti Waialua ja Haleiwaa.

 ( http://en.wikipedia.org/wiki/Kunia_Regional_SIGINT_Operations_Center )

Kirjastokin löytyi keskeltä ei mitään..

Paikallinen urheilutapahtuma presidentin päivänä 18.2, olen tosin silloin jo takaisin Suomessa 

Haleiwassa kävimme valokuvanäyttelyssä ja opimme taiteilijasta Clark Little, hänen upeiden kuvien salaisuus on siinä että hän on itse erinomainen surffari ja näin pystyy myös kuvaamaan mitä näkee surffatessaan. Jos joskus muutan tänne pidemmäksi aikaa niin lupaan aloittaa surffaamisen ja kuvaamisenkin, ehkä saan vastaavanlaisia kuvia aikaiseksi.

http://www.clarklittlephotography.com/

http://www.youtube.com/watch?v=T2PLfJr_BGM

http://www.youtube.com/watch?v=qMiRRSewBck

Sitten menimme syömään ja ottamaan yhdet aamupäivällä…

Ruoka oli ravintolassa aika mitäänsanomatonta, mutta nyt ymmärrän miksi pöytää sai odotella jopa tunnin jos etukäteisvarausta ei ollut. (Me tosin saimme pöydän hetimiten.)

http://luibueno.com/

Syönnin jälkeen menimme uimarannalle torkuille ja parin tunnin päästä siitä söimme jälkiruuaksi paikallista jäähilelimsaa. Minulle oli aiemmin kerrottu että tunnistan paikan jonosta ja tottahan se oli. Jono oli ja pysyi vaikka tuotteen tekeminen kesti vain hetken. Paikka oli siis Matsumoto Shave Ice perustettu 1951, aukioloajat päivittäin 9-18.00. Nautittuamme jäähilejuomat matkamme jatkui.

http://www.matsumotoshaveice.com/




Kone, joka tekee jäästä ohuen ohutta siivua

vain makuaineet puuttuvat annoksista...


Vähän Haleiwan ympäristöä
Surffata voi melomallakin

 Suojainen mökkipaikka ja verannalla hienoa syödä, tosin ehkä vähän liian lähellä tietä

Olimme kuulleet ravintolassa että lähellä olisi ranta, jota kutsuttiin nimeltä Turtle Beach (ei kuitenkaan Turtle Beach Resort).

Saimme ajo-ohjeet että kun autot alkavat hidastella tiellä ja parkkeeraamaan on meidänkin syytä tehdä niin. Seurasimme ohjeita ja hyvällä onnella saimme parkkipaikan ja astelimme rannalle.

Rannalla vastassamme oli iso kilpikonna. Rannalla oli myös vapaaehtoistyöntekijä suojelemassa kilpikonnaa sekä jakamassa tietouttaan ihmisille. Kuulimme kilpikonnan olleen jo toista päivää rannalla ja kilpikonnan nimen olevan Brutus. Minua pelotti vähän olla niinkin lähellä kilpikonnaa. Meille kerrottiin että aluksi niitä oli ruokittu kunnes eläimet tulivat aggressiivisiksi ja syöttäminen lopetettiin. Nyt Brutus makasi flegmaattisena ja avasi silmiään vai satunnaisesti.

http://malamanahonu.org/meetHonu.asp
Brutus silmät aukinaisena

Sitten jo alkoikin pimentyä ja ajoimme muiden rantojen ohi. Ainoa josta otin muutaman kuvan oli aivan lähellä kyseistä rantaa ja paikalliset hyppäsivät kalliolta mereen. Waimea Bay Beach Park

http://www.gohawaii.com/oahu/regions-neighborhoods/north-shore/waimea-bay

Kuvia kaktuspuistosta

Kaktuksia näkee myös tienvarsilla ja asuintaloani vastapäätä kaktukset kukkivatkin, mutta nyt laitan muutaman kuvan siitä kaktuspuutarhasta.

 Paikka(kirkko) näytti pelottavasti aivan muulta ja nähtävästi sain kuvan tärähtämäänkin tallentaessani sitä

22.12.2012 Diamond Head kraatterille kävely

Lauantaiaamuna 22.12.2012 Mari herätti minut kahdeksalta. Juttelimme talonmiehelle ja kirjoitin pikaisen viestin blogiini. Prepaid puhelinkorttini vaati latausta ja vuokraemännälle soitto jäi iltaan.( Lisärahaa voi ladata luottokortilla, elektronisella shekillä tai kaupasta ostetulla koodilla. Turvallisuussyistä käytän jälkimmäistä, tosin vain suurimmat kaupat myyvät puhelinkortteja.)

Jottei koko päivä menisi hunningolle, lähdimme kohti Diamond Head - kraatteria (Le’ahi), joka noin 300 000 vuotta sitten purkautui ja kraatterin koko on noin 350 eekkeriä.

Itse polku oli paljon helpompi kuin edellinen Koko Head. Matka oli 0,8 mailia (1,3km) yhteen suuntaan ja korkeus vain 560 jalkaa eli 171metriä. Rappusia vain parisen sataa. Paikka oli turistien suosima ja parkkipaikan saimme hieman kauempaa.( Aukioloaika 06 - 18.00.) Sisäänpääsy kävelijöiltä oli dollari henkilö ja autolta viisi (nyt siis säästimme automaksun). 

 Jonoja oli niin kävelijöiden kuin autoilijoiden puolella

 Kraatterissa oli puistomaista

 Polku sopi pienillekin

rappuja, tosin vaikeampi reitti valittuna

 polku meni kiven sisälläkin

 kraatteria

 uhkarohkeita

 huipulla

Huipulta oli mahtavat maisemat

 armeija on "läsnä" kaikkialla saarella,eli joku torjunta/tarkkailupiste oikealla

 köyhällistön omakotitalo

 tarkkailupiste vasemmalla

 maisemaa

Sieltä päästyämme näimme kivan kaktuspuiston ja otimme valokuvia. Sitten menimme ruokakauppaan ja illalla asunnolla Mari valmisti makaronilaatikkoa meille. 

Suihku ei vieläkään toiminut ja soittaessani vuokraemännälle taisi kello olla jo paljon, joten en saanut häntä kiinni. Illalla menimme taloyhtiön uima-altaalle uimaan ja suihkuun. Sunnuntaina23.12.2012 kohti North Shore ja aaltoja.

www.hawaiistateparks.org

http://www.simpsoncity.com/hiking/oahu/diamondhead.html