sunnuntai 30. joulukuuta 2012

North Shore 23.12.2012



North Shore
Heräsimme ajoissa ja haimme auton parkkihallista suuntanamme saaren pohjoinen puoli. Varsinaisia ajo-ohjeita ei meillä ollut, mutta saaren kartta oli matkassamme. Bensaa piti ostaa matkan varrella. Tankillinen maksoi 39dollaria ja tankkiin mahtui 9.851 gallonaa eli todella halpa tankillinen. Eksyimme reitiltä kerran kunnolla ja jouduimme Kunia- aulueelle armeijan omaan kaupunkiin. Näimme bensa-asemia ja ruokapaikkoja, mutta kaikkialle oli estetty pääsy ilman armeijan korttia. Tosin saimme yhdeltä komealta sotapoliisilta ajo-ohjeet takaisin oikealle tielle ja kohti Waialua ja Haleiwaa.
 ( http://en.wikipedia.org/wiki/Kunia_Regional_SIGINT_Operations_Center )

Kirjastokin löytyi keskeltä ei mitään..


Paikallinen urheilutapahtuma presidentin päivänä 18.2, olen tosin silloin jo takaisin Suomessa 





Haleiwassa kävimme valokuvanäyttelyssä ja opimme taiteilijasta Clark Little, hänen upeiden kuvien salaisuus on siinä että hän on itse erinomainen surffari ja näin pystyy myös kuvaamaan mitä näkee surffatessaan. Jos joskus muutan tänne pidemmäksi aikaa niin lupaan aloittaa surffaamisen ja kuvaamisenkin, ehkä saan vastaavanlaisia kuvia aikaiseksi.




Sitten menimme syömään ja ottamaan yhdet aamupäivällä…
Ruoka oli ravintolassa aika mitäänsanomatonta, mutta nyt ymmärrän miksi pöytää sai odotella jopa tunnin jos etukäteisvarausta ei ollut. (Me tosin saimme pöydän hetimiten.)


Syönnin jälkeen menimme uimarannalle torkuille ja parin tunnin päästä siitä söimme jälkiruuaksi paikallista jäähilelimsaa. Minulle oli aiemmin kerrottu että tunnistan paikan jonosta ja tottahan se oli. Jono oli ja pysyi vaikka tuotteen tekeminen kesti vain hetken. Paikka oli siis Matsumoto Shave Ice perustettu 1951, aukioloajat päivittäin 9-18.00. Nautittuamme jäähilejuomat matkamme jatkui.
http://www.matsumotoshaveice.com/




Kone, joka tekee jäästä ohuen ohutta siivua

vain makuaineet puuttuvat annoksista...


Vähän Haleiwan ympäristöä
Surffata voi melomallakin
 Suojainen mökkipaikka ja verannalla hienoa syödä, tosin ehkä vähän liian lähellä tietä


Olimme kuulleet ravintolassa että lähellä olisi ranta, jota kutsuttiin nimeltä Turtle Beach (ei kuitenkaan Turtle Beach Resort).

Saimme ajo-ohjeet että kun autot alkavat hidastella tiellä ja parkkeeraamaan on meidänkin syytä tehdä niin. Seurasimme ohjeita ja hyvällä onnella saimme parkkipaikan ja astelimme rannalle.

Rannalla vastassamme oli iso kilpikonna. Rannalla oli myös vapaaehtoistyöntekijä suojelemassa kilpikonnaa sekä jakamassa tietouttaan ihmisille. Kuulimme kilpikonnan olleen jo toista päivää rannalla ja kilpikonnan nimen olevan Brutus. Minua pelotti vähän olla niinkin lähellä kilpikonnaa. Meille kerrottiin että aluksi niitä oli ruokittu kunnes eläimet tulivat aggressiivisiksi ja syöttäminen lopetettiin. Nyt Brutus makasi flegmaattisena ja avasi silmiään vai satunnaisesti.
http://malamanahonu.org/meetHonu.asp
Brutus silmät aukinaisena






Sitten jo alkoikin pimentyä ja ajoimme muiden rantojen ohi. Ainoa josta otin muutaman kuvan oli aivan lähellä kyseistä rantaa ja paikalliset hyppäsivät kalliolta mereen. Waimea Bay Beach Park

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti