Viimeistä viedään..

Seuraavaa en voisi itse paremmin sanoa, joten lainaan Serge Kahili King kirjoittamaa kirjaa.

"Päätös lähteä purjehtimaan on hetkessä tehty. Sen jälkeen on vuorossa itse purjehtimen, jolla on päätöstä paljon suurempi merkitys matkan onnistumiselle. Pidä ajatuksesi tavoitteessasi ja jätä esteet mahdollisimman suuressa määrin huomioitta. Jos niille on kuitenkin pakko suoda huomiota, pyri kaikin voimin keskittymään ratkaisuihin ongelmien sijaan. Matkan voi aloittaa täysin purjein, mutta jos säätila muuttuu, joutuu säätämään purjeitakin!"

Mitä enemmän sinulla on tietoa ja mitä taitavampi olet, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on onnistua. Ei kuitekaan ole mitään takeita siitä, että seuraava matka on samanlainen kuin aiempi, vaikka tekisit samat "oikeat" päätökset kuin aikaisemminkin. Tuntemattomia muuttujia on yksinkertaisesti liikaa.. 

Kiitoksia tästä, oli ihanaa ja jälleen kasvattava kokemus! Nyt sitten matkaan kohti seuraavaa seikkailua...

P.S. matkani alkutekstit löytyvät yhä osoitteesta www.honolulu100.blogspot.com

Mahalo!

muistoja menneestä

Näin jälkeenpäin miettien aika meni kuin lennossa.

Vielä viimeinenkin viikko meni nopeasti, vaikka kuinka yritin pitkittää aikaa. Keinoinani oli nukkuminen pitkään ja olin tekemättä mitään ihmeellistä. Kävin toki kaupoissa, elokuvissa, uimarannalla, katsoin iltaisin televisiota, söin ja siivosin. 

Vasta lähdönhetkeen tuli vähän jännitystä, sillä vaikka itse olin hyvissä ajoin varannut kuljetuksen sen tulo olikin epävarmaa. 

(Shuttle-bus voi tilata vain jos asuu Waikikin ympäristössä ja se maksaa 10-15 dollaria kun taksi voi maksaa 35-70.Yleensä ne ovat varattuja, siksi näihin on vuorokautta ennen sovittava hausta.

http://www.reliableshuttle.com/

http://www.viptrans.com/

lentokentän lähellä on myös shuttle-bus, johon ei tarvita varauksia ja voi maksaa luottokortillakin, nimeä en muista, mutta käytin sitä aina saapuessani.)

Niin siis takaisin kotiin lähtöön.. Olin tuonut matkatavarani ulos "parvelle" ja olin juuri laittamassa viestiä, kun bussi huristi 06.00 pysähtymättä ohitseni. Naapurin nainen vielä nojasi kaiteeseen, niin ettei voinut olla epäselvää, että joku odotti kyytiä. Soitin välittömästi palvelunumeroon ja kuulin että seuraava bussi tulisi kello 06.15, tosin sekin oli myöhässä ja kadullani vasta 06.30. Onneksi aamuruuhkasta huolimatta matka lentoasemalle meni sujuvasti ja olin siellä noin 7.20 eli tuntia ennen koneen lähtöä. Lähtöselvityksessä kaikki meni sujuvasti paitsi että unohdin käydä ”matkatavara - valaistuksessa” ennen sitä ja jouduin palaamaan ulko-ovelle. Sain laukkujen tarkistuksen jälkeen teipin laukkuuni ja sitten takaisin lähtöselvitykseen. Siellä virkailija pahoitteli että American Airlines:lla oli uusi sääntö, että vain yksi matkalaukku kuului lipun hintaan ja toisesta piti maksaa 60 dollaria. Minulle se sopi sillä postitse lähetettynä olisi kotiin saaminen kestänyt kauemmin ja maksanut oletettavasti enemmän.  jenkkipostin hinnastosivu

Lentomatka meni vauhdissa ja tuttu reitti teki sen vielä helpommaksi. Suomessa oli lunta ja viileää kuten odotinkin.

Sainko sitten selville miksi Havaiji "kutsui" minua? 

En tiedä, oletan sen jäävän vielä salaisuudeksi minulle. Kuitenkin uskon että pääsin surusta nopeammin pahimman yli, ollessani siellä. Sain myös siellä koulussakin mahdollisuuden olla taiteellinen ja luova. Valokuvasin paljon ja sain muutamia hyviä kuviakin. Opin videoiden tekoa.

Surullisia asioita tapahtui elämässäni ja toisaalta myös upeita ja elämäniloa lisääviä asioita. Ylitin itseni vaikka saavutukseni eivät historian kirjaan pääsekään. Tapasin monia ihanan kiinnostavia ja ystävällisiä, älykkäitä ihmisiä. Opin äärettömän paljon ja haluan yhä oppia lisää.

....niin mikä oli yllätykseni ja syy miksi saari kiehtoi niin että sai minut lähtemään kouluun sinne?

Saitko sinä lukiessasi vastauksen puolestani? Odotan innolla palautetta sillä blogini on ollut päiväkirjani (tosin ihan jokaista ajatustani ja askeltani tai kohtaamiani asioita en rohjennut jakaa ehkä jonain päivänä.)

Elämäni jatkuu nyt siten että ensi perjantaina 18.01.2013 menen vaivaisenluuleikkaukseen ja kotona olo alkaa siis sairastellessa. 
Koulussa kuulin että opintoni Amerikassa hyväksytään ja vielä lisäksi opintopisteet kerrotaan kahdella. Näin ollen minulle jäi 4 pakollista kurssia suoritettavaksi opinnäytetyön ja työharjoittelun lisäksi. Valmistuessani opintopisteitäni tulee olemaan rutkasti 210 enemmän eli nyt sitten voin olla läpäisemättä kahta kurssia joihin olen jo ilmoittautunut jos se vaikuttaa hankalalta siis tai toisinpäin jos saan erinomaiset arvosanat kursseista, voin vaihtaa ne johonkin toiseen opintoon..

Turun AMK:n sivulta kopioitua:
OPINTOPISTEKERTOIMET (ECTS-järjestelmän ulkopuoliset maat) 

Maa / korkeakoulu	Opintopisteet kohdekorkeakoulussa	Opintopisteet Turun AMK	Huom!
Kanada	3	5
USA	1	2	eli kerrotaan kahdella
Iso-Britannia	2	1	eli jaetaan kahdella
SKKU, Etelä-Korea	1	2	eli kerrotaan kahdella
Inha University, Etelä-Korea	0,7	1
University of Seoul, Etelä-Korea	1	1
Rangsit University, Thaimaa	3	5
Taylor's University, Malesia	1	1,5

Olen siis niin onnellinen!!!

Viimeistä viikkoa viedään

30.12.2012 Kävin Ala Moana ostoskeskuksessa ja tapasin täällä asuvan suomalaisen. Kävimme päivällisellä ja lähdin sieltä kävellen kämpälle. Täällä tarkoituksenani oli mennä kylpyyn, mutta ostamani tulppa ei pitänytkään vettä ja mennessäni kylpemään oli kaikki vesi jo kadonnut. Noh, ihan hyvä asia, näin jatkoin blogiini kirjoittamista. Vielä pitää laittaa valokuvat nettiin ja sitten ajatukset kohti uutta vuotta. Kuulin myös että joitakin ilotulituksia voisi nähdä uimarannalta eli sinne suuntaan puolen yön aikoihin. Noin kaksi vuotta sitten, Havaijin saarilla tehtiin säädös, ettei ilotulitteita (raketteja) saa ostaa ilman erillistä lupaa. Toivottavasti kaupunki satsaa ilotulitteisiin muidenkin edestä...

Viikko jäljellä Havaijia tällä kertaa ja jo tuntuu haikealta. Ihanaa tosin ajatella että edistyksellinen sekä ympäristöltään valkoinen ja luminen maa odottaa…

31.12.2012 menin kello 23.00 katsomaan ilotulituksia, kuin vahingossa istuin paraatipaikalle ja ilotulitteet lähetettiin suoraan edestäni veneestä. Ennen rakettien lähettämistä poliisiveneet kiersivät ympäristöä. Otin taas kuvia ja ihan hieno kokemus, ilotulitusta kesti 11minuuttia ja raketteja oli useita yhtä aikaa ilmassa eli ei aivan halpaa lystiä.

Koko ranta kuhisi väkeä ja istuimme siellä vieri vieressä varttia vaille kaksitoista kaikki "paikat" olivat menneet..

kuu-ukkokin päätti näyttää että saa hänkin värejä aikaiseksi

veneeltä laitettiin kirkasta valoa että tiedettäisiin mistä ne raketit lähetetään, olettaisin..

 alan jo oppia kameran käyttöä ja osittain auttoi kuvaamisessa takaani ravintolasta tuleva valo, mutta nyt on hienot kuvat vaikka itse niin sanonkin

Kouluun menin 31.12.2012 päivittämään tietoni ja anomaan koulutodistusta Suomeen vietäväksi. Havaitsin myös että pääsin läpi kaikista aineista,ihkuuu!
Kaikenlisäksi videokuvauksen/editointi opettajani oli jopa antanut arvosanakseni A:n eli parhaan.Valokuvauksesta sain C eli keskitasoa ja huonoimmat mahdolliset arvosanat sain ohjelmoinnista ja ainekirjoituksesta, mutta molemmista läpi siis!
 3.1.koulu aukeaa jälleen ja saan silloin todistuksen, sekin maksoi 10 dollaria.

1.1.2013
Päivä meni vaatteita pestessä ja hiusvärin laitoin itse päähäni, lopputulos ihan tyydyttävä.Kirjoitin myös nämä lähes viimeiset blogikirjoitukseni, täällä sataa vettä ettei haittaa vaikka olenkin neljänseinän sisällä.

Vielä en tiedä mitä tulen tulevaisuudessa tekemään, mutta aika näyttää. Koulussanihan on vielä työharjoittelu 3-4kk eli katsotaan mihin tie vie...

P.S. Lupaan kyllä kirjoittaa vielä Suomessa ainakin yhden kerran ja kertoa miten lentomatka kotiin meni ja keitä tapasin ja tietysti jos jotakin ihmeellistä koen täällä viimeisen viikon aikana...

Seikkailuni jatkuu nyt taas yksin

29.12.2012

Mari lähti aamulennolla 8.20 ja ajoin hänet puolitoista tuntia ennen terminaaliin. Tosin eksyimme terminaalin läheisyydessä ja hermot olivat kireällä, sillä lentokone kun ei jää yhtä henkilöä odottelemaan.

Uskon että kaikki meni kuitenkin hyvin. Ystävästäni en ole tosin vielä mitään kuullut.

Itse lähdin takaisinpäin kohti Waikikia, mutta matkalla aloin miettimään että minulla on vain kyseinen päivä aikaa ajella saarella. Käänsin auton ja lähdin ajamaan takaisin lentokentälle päin. Ajatukseni oli mennä katsomaan delfiinejä ja valaita, kuitenkin käännyin jossain H2-tielle ja kohti North Shorea. Matkalla pysähdyin Waleiwan McDonaldsiin ja jäin katsomaan karttaa. Silmääni osui kohta jossa sanottiin ”parantava kivi”. Kysyin neuvoa ja löysin paikan, kuitenkaan kiviä ei siellä ollut vain valokuvia. Lähistöllä oleva nainen viittoili minulle ja kertoi että kivet oli otettu pois ja siirretty toisaalle. Hindut tosin pitivät joka sunnuntai jumalanpalveluksen siellä ja toivat kivet mukanaan. Epäselväksi jäi olivatko kivet hindujen pyhiä kiviä vai havaijilaisten, tosin uskon että hindujen.
(healing stone) parantavakivi-paikka

Kuitenkin nainen osasi kertoa toisen paikan, jossa entisajan kuninkaalliset synnyttivät tai keräsivät voimia synnytykseen. Paikkassa oli kiviä, mutta hän kertoi, ettei kukaan tiedä mikä kivistä on se parantava ja voimaannuttava. Löysin paikan ja koskin kiviä ja katsoin paikan karua kauneutta. Sinne kyllä löysi myös japanilainen pariskunta ja he viittoilivat käsillään joka puolella paikkaa. En kehdannut kysyä, josko toivoivat löytävänsä auttajakiven. Lähdin sieltä nopeasti.

Kukaniloko
Kukaniloko2

Jatkoin matkaani ja kohta jo näin Dole ananastilan. Pysäköin autoni sinne ja huomasin saavani Havaijin henkilökortilla minijunakiertoajelun 3 dollaria halvemmalla, samoin sain ananasjätskistä 20% alennusta. Kiertoajelu oli kiehtova, olisin mennyt myös ”labyrinttiin”(6$), mutta lopuksi se ei kuitenkaan kiinnostanut riittävästi.

dole worlds largestmaze
näin ne ananakset kasvaa..

 tehtaanmyymälä

 minijuna

 mutta kulki kiskoilla sujuvasti

Sitten ajoin johonkin pienelle tielle ja tein u-käännöksen. Palatessani tietä pitkin näin jonkin aasialaisen jumalan patsaan ja pysäytin auton. Lähestyessäni ”Haleiwa ShingonMission” oviaukkoa näin munkin katsovan minua ja hän viittoili minut sisään. Nolotti mennä ja hän haki teetä minulle ja tarjosi sitä. Hän myös siunasi minut hyvällä onnella ensi vuonna ja sanoessaan lauseita löi kevyesti selkääni ja olkapäihini jollakin puisella pallomaisella nauhalla. Sen jälkeen istuimme vastakkain ja juttelimme eri uskonnoista. Kerroin Luterilaisesta uskonnostamme ja suomalaisesta kulttuurista. Luulen että keskustelimme tunnin verran, sitten hän kiitti keskustelutuokiosta ja saattoi minut ulos kirkosta. Hän tuli sukkasillaan vielä nurmikollekin ja vilkutti minulle ystävällisesti. Toki hän antoi minulle erilaisia esitteitä tapahtumista, mutta antaessani 10$ setelin hänelle hän kieltäytyi siitä sanoen että minulla on enemmän tarvetta sille. En tiedä olisiko raha pitänyt laittaa sinne lahjus-laatikkoon, mutta minulla ei ollut rahaa mukanani, kun astelin temppeliin. Most Reverend Taiken Akiyama (munkki), seurasi minua ulos, ei tuntunut oikealta palata laittamaan rahaa sinne ja siksi annoin sen hänen käteensä. Uskon kyllä ettei hän loukkaantunut moisesta ja toivoakseni hänelle tuli yhtä hyvä mieli kuin minulla oli lähtiessäni paikasta.

Kun pääsin nettiin havaitsin, että hän taisi olla "paikallinen ääni" tai tunnettu henkilö. Noh ehkä hänen oli hyvä keskustella kanssani, joka ei ollut niin että "wau, olet guru.."

munkki puhuu youtubessa

Haleiwassa näin söpöjä sisiliskoja. Pieniä noin älypuhelimen pituisia ja värikkäitä, kuvasin niitä myös jonkin aikaa. Värit sisiliskoissa olivat niin samanlaiset kuin lehdessä, luulakseni etten siksi saanut tarkennettua niitä niin lähelle kuin olisin halunnut. Laitan kuitenkin muutamat parhaat otokseni seuraavaksi.

Kuvaamisesta innostuneena lähdin myös katsomaan, jos vesiputous Waimea Valleyssa olisi yhtä upea kuin Big Islandissa tai Kauiaissa. Tarkoituksemme oli mennä sinne myös ystäväni kanssa, mutta saavuimme sinne sulkemisajan jälkeen emmekä ajaneet takaisin myöhemminkään. (Auki 09-17.00)

Ennen kuin ehdin edes kävelypolulle näin kolme upeaa riikinkukkoa ja aikaa kului kuvatessa. Siitä sitten suuntasin kävellen vesiputoukselle ja näytin taas henkilökorttia. Nyt kassaneiti huomasi että kortti oli mennyt umpeen samana päivänä kuin koulu päättyi. Hän kuitenkin otti 10$ vastaan ja päästi minut sisälle(15 normaalihinta). Kävelin asvalttitietä pitkin ja otin kuvia. Itse putous oli pieni, mutta siellä oli uiminen sallittua. Muutaman muunkin linnun näin Muscovy Duck, meksikolaisten ankka ja ’Alae’ula (Hawaiian Moorhen), lintu jolla oli myös poikasia.

www.waimeavalley.net

lapset tarkenivat uimaan, tosin vesi ei ollut kylmää kuten Norjassa

 putouksen juurella oli oma uimavalvoja

 kävelyä tuli 3/4 mailia kertaa kaksi, mutta asvaltoitua tietä eli ei mikään matka

Riikinkukko

 ankka

 paikallinen tipu

Sitten jo väsytti ja lähdin kohti asuntoa ja hain bussikorttini ja suuntasin takaisin lentoasemalle palauttamaan auton. Sieltä sitten menin bussi numero 19 kanssa Waikikiin ja nukkumaan.

South Shore

28.12.2012 Halona blowhole oli pienempi veden purkaus kuin muissa saarissa. Ensiksi en edes nähnyt koko nähtävyyttä, mutta pakko sen oli olla se mikä piti.

vesisuihku-onkalo1

vesisuihkuonkalo2

Majakka, johon oli tarkoitus mennä, ei koskaan löytynytkään. Löysimme kuitenkin polun ja pienen patikoinnin jälkeen näimme majakan. Sitä sitten kuvasin jonkin aikaa. Valaita ei vielä näkynyt ehkä sitten helmi-maaliskuussa.

majakka

löysimme rauhaisan uimarannan

blowhole syöksee vettä

pieni vesisuihku ennusti hyvää kuvaa

vain pieni kolo/ onkelo

vedet vaihtavat värejä täällä kuin sateenkaari

merta voisi katsoa lopun ikänsä

South Shorella ollessamme vuokraemännän sisko soitti ja olisi toivonut minun päästävän jääkaappimiehet katsomaan jääkaappia ja mitä oli pitänyt siihen tehdä. (Hänen mielestään ovi aukesi väärään suuntaan ja putkimies vaihtoi saranoiden paikat ja sai oven aukeamaan toiseen suuntaan. Kahvat olivat valmiiksi molemmilla puolilla.) Kuitenkin kyseinen daami oli jättänyt kertomatta asiasta minulle ja olin siis South Shore alueella. Puhelussa kesti jonkin aikaa kunnes minä ymmärsin mitä hän toivoi ja hän ymmärsi että en ollut kotona vaan katselemassa saaren nähtävyyksiä. Tällaista täällä…

Joulun "välipäivät"

25.12.2012

Päivä alkoi aurinkoisena ja lähdimme kohti rantaa. Matkalla havaitsimme kuitenkin että kauppoja oli auki. Kas kummaa, suuntasimme sisään liikkeisiin ja näin taas ostosbuumi sai meidät valtoihinsa..

Kävimme vain välissä kämpällä, koska putkimies tuli käymään ja saimme väliaikaisen virityksen, tosin vesi alkoi virrata taas ja sehän riitti tähän hätään.

Illalla sitten rentouduimme ja nautimme ostoksistamme. ”Merry Christmas to ME” eli ”Hyvää joulua itselleni” ja ”paljon lahjoja vain minulle..”

Laitan tähän muistutukseksi itselleni, jos jenkkeihin vielä suuntaan muutamia edullisia vaateketjukauppoja, joissa merkkivaatteita hyvään hintaan

Ross dress for less

Nortström rack 

sitten ei niin edullisia, mutta erilaisia vaatteita

Victorias Secrets 

Macy’s 

sitten jos kysytään että etsi kauppasi läheltä niin honolulun suuntanumero (zip code, area code,county) on

 esim. 96815

New York 10001>

seuraavasta voi testata mikä on paikan kuin paikan suuntanumero jenkeissä

zip code

26.12.2012 Menimme uimarannalle ja poltin itseni auringossa. Oli piristävää uida meressä ja aurinko paistoi. Tuntui niin epätodelliselta ajatella että nyt oli Tapanin päivä.

27.12.2012 Mari suuntasi kohti uimarantaa, minun jäädessäni kirjoittamaan blogia. Myöhemmin putkimies tuli ja korjasi ”jotenkin” suihkun.

Kävimme syömässä JimmyBuffett’s at the Beachcomber ravintolassa ja myöhemmin menimme The Cheececake Factory:n syömään juustokakkua ja juomaan kahvia. Jälkimmäiseen oli koko ajan jono ja kun pääsi tiskille, sai sieltä vuorostaan piipparin. Piippari toimi myös ravintolan ulkopuolella. Siellähän me kaikki sitten odottelimme kapulan kanssa. Menimme takaisin tiskille kun punainen vilkkuva valo alkoi palaa. Siellä jouduimme odottamaan vielä hetken ja sitten meitä kutsuttiin nimeltä ja vietiin pöytään. Täytyy myöntää että vaikka kakku oli makeahkoa ja pala isohko oli se kaiken sen odottamisen ja rahan arvoinen.
juustokakku ravintola