tiistai 1. tammikuuta 2013

Seikkailuni jatkuu nyt taas yksin


29.12.2012
Mari lähti aamulennolla 8.20 ja ajoin hänet puolitoista tuntia ennen terminaaliin. Tosin eksyimme terminaalin läheisyydessä ja hermot olivat kireällä, sillä lentokone kun ei jää yhtä henkilöä odottelemaan.
Uskon että kaikki meni kuitenkin hyvin. Ystävästäni en ole tosin vielä mitään kuullut.

Itse lähdin takaisinpäin kohti Waikikia, mutta matkalla aloin miettimään että minulla on vain kyseinen päivä aikaa ajella saarella. Käänsin auton ja lähdin ajamaan takaisin lentokentälle päin. Ajatukseni oli mennä katsomaan delfiinejä ja valaita, kuitenkin käännyin jossain H2-tielle ja kohti North Shorea. Matkalla pysähdyin Waleiwan McDonaldsiin ja jäin katsomaan karttaa. Silmääni osui kohta jossa sanottiin ”parantava kivi”. Kysyin neuvoa ja löysin paikan, kuitenkaan kiviä ei siellä ollut vain valokuvia. Lähistöllä oleva nainen viittoili minulle ja kertoi että kivet oli otettu pois ja siirretty toisaalle. Hindut tosin pitivät joka sunnuntai jumalanpalveluksen siellä ja toivat kivet mukanaan. Epäselväksi jäi olivatko kivet hindujen pyhiä kiviä vai havaijilaisten, tosin uskon että hindujen.
(healing stone) parantavakivi-paikka


Kuitenkin nainen osasi kertoa toisen paikan, jossa entisajan kuninkaalliset synnyttivät tai keräsivät voimia synnytykseen. Paikkassa oli kiviä, mutta hän kertoi, ettei kukaan tiedä mikä kivistä on se parantava ja voimaannuttava. Löysin paikan ja koskin kiviä ja katsoin paikan karua kauneutta. Sinne kyllä löysi myös japanilainen pariskunta ja he viittoilivat käsillään joka puolella paikkaa. En kehdannut kysyä, josko toivoivat löytävänsä auttajakiven. Lähdin sieltä nopeasti.

Kukaniloko
Kukaniloko2





Jatkoin matkaani ja kohta jo näin Dole ananastilan. Pysäköin autoni sinne ja huomasin saavani Havaijin henkilökortilla minijunakiertoajelun 3 dollaria halvemmalla, samoin sain ananasjätskistä 20% alennusta. Kiertoajelu oli kiehtova, olisin mennyt myös ”labyrinttiin”(6$), mutta lopuksi se ei kuitenkaan kiinnostanut riittävästi.
dole worlds largestmaze
näin ne ananakset kasvaa..

 tehtaanmyymälä
 minijuna
 mutta kulki kiskoilla sujuvasti


Sitten ajoin johonkin pienelle tielle ja tein u-käännöksen. Palatessani tietä pitkin näin jonkin aasialaisen jumalan patsaan ja pysäytin auton. Lähestyessäni ”Haleiwa ShingonMission” oviaukkoa näin munkin katsovan minua ja hän viittoili minut sisään. Nolotti mennä ja hän haki teetä minulle ja tarjosi sitä. Hän myös siunasi minut hyvällä onnella ensi vuonna ja sanoessaan lauseita löi kevyesti selkääni ja olkapäihini jollakin puisella pallomaisella nauhalla. Sen jälkeen istuimme vastakkain ja juttelimme eri uskonnoista. Kerroin Luterilaisesta uskonnostamme ja suomalaisesta kulttuurista. Luulen että keskustelimme tunnin verran, sitten hän kiitti keskustelutuokiosta ja saattoi minut ulos kirkosta. Hän tuli sukkasillaan vielä nurmikollekin ja vilkutti minulle ystävällisesti. Toki hän antoi minulle erilaisia esitteitä tapahtumista, mutta antaessani 10$ setelin hänelle hän kieltäytyi siitä sanoen että minulla on enemmän tarvetta sille. En tiedä olisiko raha pitänyt laittaa sinne lahjus-laatikkoon, mutta minulla ei ollut rahaa mukanani, kun astelin temppeliin. Most Reverend Taiken Akiyama (munkki), seurasi minua ulos, ei tuntunut oikealta palata laittamaan rahaa sinne ja siksi annoin sen hänen käteensä. Uskon kyllä ettei hän loukkaantunut moisesta ja toivoakseni hänelle tuli yhtä hyvä mieli kuin minulla oli lähtiessäni paikasta.
Kun pääsin nettiin havaitsin, että hän taisi olla "paikallinen ääni" tai tunnettu henkilö. Noh ehkä hänen oli hyvä keskustella kanssani, joka ei ollut niin että "wau, olet guru.."


Haleiwassa näin söpöjä sisiliskoja. Pieniä noin älypuhelimen pituisia ja värikkäitä, kuvasin niitä myös jonkin aikaa. Värit sisiliskoissa olivat niin samanlaiset kuin lehdessä, luulakseni etten siksi saanut tarkennettua niitä niin lähelle kuin olisin halunnut. Laitan kuitenkin muutamat parhaat otokseni seuraavaksi.




Kuvaamisesta innostuneena lähdin myös katsomaan, jos vesiputous Waimea Valleyssa olisi yhtä upea kuin Big Islandissa tai Kauiaissa. Tarkoituksemme oli mennä sinne myös ystäväni kanssa, mutta saavuimme sinne sulkemisajan jälkeen emmekä ajaneet takaisin myöhemminkään. (Auki 09-17.00)

Ennen kuin ehdin edes kävelypolulle näin kolme upeaa riikinkukkoa ja aikaa kului kuvatessa. Siitä sitten suuntasin kävellen vesiputoukselle ja näytin taas henkilökorttia. Nyt kassaneiti huomasi että kortti oli mennyt umpeen samana päivänä kuin koulu päättyi. Hän kuitenkin otti 10$ vastaan ja päästi minut sisälle(15 normaalihinta). Kävelin asvalttitietä pitkin ja otin kuvia. Itse putous oli pieni, mutta siellä oli uiminen sallittua. Muutaman muunkin linnun näin Muscovy Duck, meksikolaisten ankka ja ’Alae’ula (Hawaiian Moorhen), lintu jolla oli myös poikasia.
www.waimeavalley.net

lapset tarkenivat uimaan, tosin vesi ei ollut kylmää kuten Norjassa
 putouksen juurella oli oma uimavalvoja
 kävelyä tuli 3/4 mailia kertaa kaksi, mutta asvaltoitua tietä eli ei mikään matka

Riikinkukko


 ankka
 paikallinen tipu


Sitten jo väsytti ja lähdin kohti asuntoa ja hain bussikorttini ja suuntasin takaisin lentoasemalle palauttamaan auton. Sieltä sitten menin bussi numero 19 kanssa Waikikiin ja nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti